Virtuaalinen näyttely luo uusia mahdollisuuksia

Virtuaalisia näyttelyjä syntyy nyt toinen toisensa perään. Vaikka virtuaalisia näyttelyjä on järjestetty pakon edessä, lopputuloksena on syntynyt jotain uutta ja kiinnostavaa. Näin kävi myös Finnish Design Academyssa.

Finnish Design Academyssä virtuaaliympäristöä on kehitetty jo viime syksystä alkaen – ja hyvä niin, sillä Kevätfoorumi-tapahtuma jouduttiin viemään virtuaaliseksi. Virtuaalinen maailma mahdollisti sen, että esiteltäviä töitä saatiin mukaan niin Helsingistä kuin Rovaniemeltäkin. Näyttelyn kokoamisen lyhyessäkin ajassa mahdollisti aiemmin kehitetty koulujen välinen yhteistyö ja 3D-ohjelmistojen hyödyntäminen suunnitteluprosessissa.

— Virtuaalinäyttely yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa: voidaan helposti toteuttaa aivan uudenlaisia yhteisnäyttelyjä.

Anu Kylmänen, Lapin yliopisto

Näyttelytilana virtuaalitodellisuus

Mukana Kevätfoorumin ainutlaatuisessa yhteisnäyttelyssä oli Lapin yliopiston vaatesuunnittelun maisteriopiskelijoiden sekä Metropolian teollisen muotoilun opiskelijatöitä. 

Lapin yliopistossa vaatesuunnittelussa on hyödynnetty 3D-ohjelmistoja jo vuodesta 2008. Nyt vaatteiden 3D-mallit pääsivät ensimmäistä kertaa virtuaalinäyttelyyn Finnish Design Academyssa tehdyn virtuaaliympäristön kehitystyön ansiosta. 

Lapin yliopiston vaatesuunnittelun maisteriopiskelijoiden työt oli toteutettu yhteistyössä Lapin sairaanhoitopiirin ja Lapin koulutuskeskus REDU:n kanssa. Syventävä tutkimus- ja tuotekehitysprojekti -kurssilla vaatetussuunnittelun maisteriopiskelijat suunnittelivat Lapin sairaanhoitopiirin ensihoidon johtajille eli lääkärille, ensihoitopäällikölle sekä kenttäjohtajille edustusasut.

Projektin keskiössä oli laaja tiedonhaku ja kerätyn aineiston analysointi. Asiakas eli Lapin sairaanhoitopiirin otettiin tiiviiksi osaksi tuotteiden suunnittelua: asiakasta tavattiin useaan otteeseen projektin aikana, ja jokainen suunnitelma hyväksytettiin asiakkaalla ennen eteenpäin viemistä ja toteuttamista. Lapin koulutuskeskus REDU:n tekstiili- ja muotialan perustutkinto- opiskelijat toteuttivat edustusasun yksityiskohtien prototyypit.

Lue lisää tekijöistä
Suunnittelijat

Sara Aarni
Ella Kinnunen
Maria Koivuranta
Inkeri Kylämäki
Tanja Pohjola
Veera Saarikivi

Ompelijat

Janina Gotzev
Maarit Karttunen
Riikka Ylisirniö.

Vastuuopettajat

Ana Nuutinen, Lapin yliopisto
Anu Kylmänen, Lapin yliopisto
Karoliina Laxtröm, Lapin yliopisto
Tuija Nikkinen, REDU

Yhteistyökumppanit,
Lapin sairaanhoitopiiri

Panu Karjalainen, Ensihoitopäällikkö
Joni Tarkka, Kenttäjohtaja
Antti Saari, Ensihoidon vastuulääkäri

Lue lisää

”Suunnittelu saa uuden merkityksen, kun tuotetta kehitetään aitoon tarpeeseen” – opiskelijat suunnittelivat ensihoidolle edustusasut (Suomen tekstiili & muoti)

Muotoilukoulujen yhteistyötä (Opiskeijaelämää Lapin yliopistossa)

Virtuaaliympäristö apuna suunnitteluprosessissa

Näyttelyn toinen osio esitteli Metropolian toisen vuoden opiskelijoiden valaisimia, jotka oli toteutettu osana LOCAL LIGHT – WITH SOCIAL IMPACT -opintojaksoa. Lisäksi esillä oli VR-ympäristöä hyödyntäviä opinnäytetöitä. 

Tehtävänantona valaisimille oli suunnitella sekä valmistaa kotiympäristöön sopiva valaisin, jossa näkyy inspiroituminen valon luomasta tunnelmasta. Materiaalivalinnoissa ja valmistuksessa tulisi lisäksi huomioida paikallisuus ja valmistusprosessin läpinäkyvyys. Valaisimet olivat esillä myös Ruotsin Stockholm Furniture & Light Fair -huonekalumessujen Greenhouse-alueelle.

Aarre | Anni Vainio 2020
AARRE
Anni Vainio

Puinen Aarre-valaisin on saanut muotonsa vanhojen säilytysarkkujen innoittamana.

Materiaalit

  • Grada vaneri
  • Lentokonevaneri
  • Perspex® akryylilevy (ISO 9001 sertifioitu)
  • Philips Hue valonauha.

Kierrätettävyys

Grada vaneri ja lentokonevaneri voidaan turvallisesti kierrättää tai polttaa hiilineutraalina energialähteenä sen elinkaaren lopussa. Perspex® akryylilevy on täysin kierrätettävä.

Funky Crown | Nikita Puolakainen, 2020
Funky Crown
Nikita Puolakainen

Valaisimen paikallisuusteema korostuu itsekasattavassa rakenteessa.

Kruununomaisessa muodossa teräslapoja kannattelee muovinen kanta, johon samalla kiinnittyy E27 LED-lamppu. Varjostinelementit ovat leikattu ylijäämäkankaasta (VPF-Amsterdam) säästäen ja kierrättäen materiaalia.

Hilke
Tomi Salo

Hilke-pöytävalaisin henkii nykyaikaa suupuhalletulla lasikuvulla ja rouhealla betonijalustalla, samanaikaisesti antaen heijastuksen tulevaisuudesta.

Lasikuvun pohjassa oleva kupla kohottaa polttimon esille taittaen valoa alaspäin. Hiekkapuhallettu lasin pinta ja väriä vaihtava polttimo muuttavat tunnelmaa iltaruskosta mystisen siniseen Lapin yöhön.

Koto
Veera Tolonen

Koto on suunniteltu siten, että valaisimen voi asettaa mille tahansa rungon kyljelle. Käyttäjä voi vaikuttaa valon suuntaan ja määrään kääntämällä valaisimen suuaukkoa haluamaansa suuntaan.

Tavoitteenani oli, että lopputuloksessa näkyisi leikkisyys ja halu osallistaa käyttäjää. Lähdin hahmottelemaan valaisimen runkoa muovailuvahan avulla: hain keinuteltavaa ja mielenkiintoa herättävää orgaanista muotoa. Kun oikea muoto alkoi löytyä, tein lopullista runkoa mahdollisimman lähellä olevan 1:2 kokoisen kappaleen muovailtavasta savesta, jonka 3D-skannasimme koneelle. Mallinsimme rungon skannauksen linjojen perusteella, lisäsimme aukon johdolle ja suoristimme pintoja tasaisemmiksi.

Koska valaisin toteutettiin fyysiseksi valaisimeksi, materiaaliksi valikoitui rungon muodon ja käänneltävyyden vuoksi kotimainen savi, jonka pintaa on miellyttävä koskettaa. Savi mahdollistaa myös rungon toteuttamisen yhtenä kappaleena.

Virtuaalisesti järjestetty näyttely vaati opiskelijalta sen, että valaisimesta tuli tehdä 3D-mallinnukset ja lähettää ne mittojen kanssa eteenpäin. Virtuaalitilaan mallit on muunnettu käsin alkuperäisten 3D-mallien perusteella.

Ennen fyysisen prototyypin tekoa Metropoliassa opiskelijoiden oli mahdollista päästä tutustumaan valaisimien 3D-mallinnuksiin GLUE-virtuaaliympäristössä. VR-ohjaimilla he pystyivät poimimaan esineitä käteensä ja testaamaan suunnitelmaa ikään kuin oikeassa maailmassa.

Vaikka tuotteen tarkastelu virtuaaliympäristö on helppo tapa hahmottaa tuotteen ulottuvuuksia, opiskelijat huomasivat, ettei virtuaalitila aivan vastaa todellista ympäristöä. Fyysisen kosketuksen puuttuessa tuotteen esittely on mietittävä eri tavalla kuin perinteisessä näyttelytilassa. Anni Vainio pitää tärkeänä että suunnittelija on mukana virtuaalinäyttelyn rakentamisessa.

– Jos suunnittelija itse ei vie tai luo mallinnusta virtuaalimaailmaan, on hänen hyvä olla mukana tarkastamassa, että lopputuloksesta saa kuitenkin oikean tunnelman ja eri elementit tulevat ilmi katsojalle.

Virtuaaliympäristöä voidaan myös hyödyntää tuotteen suunnittelussa. Näin teki myös Kevätfoorumin näyttelyssä mukana ollut Joonas Sillanpää, joka opinnäytetyössään käsitteli VR-työkalujen hyödyntämistä muotoiluprosessissa.

Korvaako virtuaalinen fyysisen?

Teollisen muotoilun opiskelijat eivät ole valmiita täysin luopumaan fyysisistä prototyypeistä ja kokevat sen valmistamisen tärkeänä osana prosessia. Tomi Salo arvelee, että prototyypin avulla tuotteen valmistettavuus on helpompi huomioida suunnittelussa.

— Jos valaisin olisi suunniteltu pelkästään virtuaaliseen ympäristöön, eikä sitä olisi tarvinnut valmistaa, lopputulos olisi varmasti hyvin erilainen.

Lue lisää

Virtuaalisen ympäristön hyödyntäminen muotoilun opetuksessa (Tikissä, Metropolia)


Virtuaalisen näyttely-ympäristön kehitystyö ja jatkuu yhteistyössä Suomen muotoilukoulujen kanssa. Kevätfoorumin näyttely toimii toivon mukaan innoittajana tulevaisuuden rajoja rikkoville yhteisnäyttelyille, jotka eivät katso aikaa tai paikkaa.