Opinnäytetyö | Kuinka sanoittaa ja tuoda näkyväksi omaa osaamistaan?

Tänä keväänä julkaistu Suvi Laukkasen muotoilun opinnäytetyö Muotoilijan brändäys: kuinka sanoittaa ja tuoda näkyväksi omaa osaamistaan? tarkastelee, miten muotoilukoulutuksen sisällöt vastaavat työelämän tarpeita ja tukevat muotoilijoiden työllistymistä opintojen jälkeen. Opinnäytetyö on tehty osana Finnish Design Academyä.

Kuva: Suvi Laukkanen

Hei Suvi, kerro hieman itsestäsi.

— Olen syntyperäinen kainuulainen, mutta opinnot veivät Kuopioon. Opiskelin teollista muotoilua Savonia-ammattikorkeakoulussa, mutta viimeisen opiskeluvuoteni ajaksi vetäydyin kuitenkin Espoon ”rauhaan” työharjoittelun ja opinnäytetyön merkeissä. 

Opinnäytetyössäsi käsittelet muotoilijan oman osaamisen sanoittamista koulutuksen, muotoilijoiden omien kokemusten ja työelämän vaatimusten kautta. Mitä tämä käytännössä tarkoitti?

— Työssä tarkastelin tämänhetkistä koulutustarjontaa ja opetussuunnitelmia sekä niiden ajantasaisuutta työelämän vaatimuksia silmällä pitäen. Saadakseni lisää näkemystä itse toimintakentältä, toteutin kyselyn siellä toimiville osasille, eli muotoilun opiskelijoille ja muotoilun yrityksille. Pyrin löytämään vastauksia kysymyksiin:

  1. Kuinka muotoilijat kaikkialla Suomessa voisivat parhaiten työllistyä valmistumisensa jälkeen?
  2. Kuinka he voisivat sanoittaa ja tuoda näkyväksi omaa osaamistaan?

— Tavoitteena minulla oli selvittää ja tuoda esiin näkökulmia niin opiskelijoilta kuin elinkeinoelämästäkin siitä, kuinka kukin ryhmä kokee muotoilijoiden työllistymisen ja sen vaatimukset. Kirjallisen tutkielman lisäksi tein työssäni visuaalisen konseptikuvituksen, joka tuki työn aihetta sekä kuvitti osaamisprofiilin, tässä tapauksessa portfolion, luontiprosessin ymmärrettävään muotoonsa. 

Mikä johti sinut juuri tämän aiheen ääreen?

— Päädyin aiheeseen ohjaavan opettajani kautta. Alustavasti olin suunnitellut tekeväni opinnäytetyön itsensä brändäämiseen ja töiden hakemiseen liittyen, mutta selkeää ajatusta tai suuntaa minulla ei ollut. Esiteltyäni ajatukseni ohjaavalle opettajalleni tuli häneltä ehdotus lähteä tekemään opinnäytetyötä Finnish Design Academylle. 

Oliko aihe sinulle erityisen henkilökohtainen?

— Muotoilijan näkökulmasta katsottuna voin sanoa, että päivittäin tulee mietittyä tulevaisuusnäkymää, omaa osaamistaan ja työmarkkinoilla pärjäämistä. Siksi tämä aihe puhutteli sekä tuntui itsestäni kiinnostavalta aiheelta lähteä palastelemaan. Näiden seikkojen valossa halusin osaltani olla tutkimassa ja kehittämässä polkua koulutuksen ja työelämän välillä, eli niin sanotusti olla osana muutosta. 

Kerro opinnäytetyösi tuloksista.

— Toteuttamani kyselytutkimus yrityksille ja muotoilun opiskelijoille avasi hyvin näiden osapuolten ajatuksia muotoilijoiden työllistymisestä. Tekemieni kyselyiden kautta sain niin sanottujen oikeiden osapuolten äänet kuuluviin, eivätkä aidot mielipiteet ja ideat itse toimintakentältä jääneet kuulumattomiin. 

– Epätyytyväisyyteen koulutusta kohtaan vaikutti muun muassa kokeiden ja tiukempien arviointiperusteiden puuttuminen. Näiden puuttumisen koettiin antavan epärealistista kuvaa opiskelijoiden kyvyistä ja valmiudesta työelämään. 

— Tärkeimpiä kyselyistä nousseita pointteja olivat mm. huolet osaamisen esille tuomisesta ja osaamisen tunnistamisesta työelämäsektorilla. Sekä muotoilijat että yritykset kokivat, etteivät muotoilijat osaa tuoda osaamistaan tarpeeksi esille. Kumpikin ryhmä koki myös erilaisten työkalujen hallinnan ja osaamisen olevan muotoilijoilla heikkoa. Tämä oli yksi asia, johon koulutuksen toivottiin paneutuvan vielä enemmän, sillä tulevaisuudessa nämä työkalut nähtiin tärkeänä erottelevana tekijänä työpaikkojen saamista ajatellen. 

— Sekä yritysten että muotoilijoiden kokemusten mukaan muotoilijan täytyy olla itseohjautuvainen ja pyrkiä jatkuvaan kehittymiseen. Täytyy olla valmis astumaan pois mukavuusalueelta ja etsiä myös töitä, jotka eivät välttämättä täysin vastaa koulutusta. Arvokas työkokemus heti uran alusta lähtien nähtiin tärkeämpänä kuin se, onko työ täsmällisesti ollut ammattinimikettä vastaavaa.

Kuva: Suvi Laukkanen

— Työllistyminen koettiin muotoilijoiden puolelta erittäin haastavana. Haastavuuteen vaikutti mm. tekijöiden määrä sekä muotoilijan ammattiosaamisen tuntemattomuus työmarkkinoilla. Yhtenä syynä tähän nähtiin nykyinen koulutusrakenne: se koettiin vanhahtavana eikä kosketusta työelämään löydy tarpeeksi. Epätyytyväisyyteen koulutusta kohtaan vaikutti mm. kokeiden ja tiukempien arviointiperusteiden puuttuminen. Näiden puuttumisen koettiin antavan epärealistista kuvaa opiskelijoiden kyvyistä ja valmiudesta työelämään. 

Mihin suuntaan koulutusta pitäisi tulosten perusteella viedä?

— Tulevaisuuteen molemmat ryhmät näkivät kuitenkin paljon mahdollisuuksia. Yhteisiä huomioita olivat muun muassa ajan hermolla pysyminen ja jatkuvaan kehittymiseen pyrkiminen. Myös muotoilijoiden koulutuksen laajuus ja sen kautta mahdollisuudet työllistyä alalle kuin alalle nähtiin kaikista tärkeimpänä tekijänä muotoilijoiden työllistymisessä tulevaisuudessa.

– Koulutukseni kautta olen kuitenkin ymmärtänyt, että oppiminen on prosessi, eikä kaikkea tarvitse osata suorilta.

Mikä on tärkein neljän vuoden aikana oppimasi asia?

– Olen todennut sen, että harva meistä on seppä syntyessään. Aikaisemmin koin ahdistusta siitä, jos en heti osannut jotakin ja menin mulle kaikki heti nyt -asenteella. Koulutukseni kautta olen kuitenkin ymmärtänyt, että oppiminen on prosessi, eikä kaikkea tarvitse osata heti. Nykyään tiedonjanoni ja haluni oppia on aivan erilaisella tasolla kuin opintojeni alussa. Olen oppinut, että kehittyminen ja varsinkin sen huomaaminen tuovat minulle suurta iloa. Se on se kantava voima, mihin jokaisen meistä kannattaa elämässä pyrkiä. 

Konseptikuva muotoilijan portfolista. Kuva: Suvi Laukkanen

Opinnot ovat nyt takana. Mitä seuraavaksi?

— Baana on niin sanotusti auki. Teollisen muotoilun koulutus on siitä kiitollinen, että se tekee opiskelijasta sellaisen joka paikan Jantusen. Koulutuksen osa-alueet tukevat työskentelyä lähes minkä tahansa muotoiluun liittyvässä yrityksessä.

— Vaikka itse opinnot ovatkin loppusuoralla niin kehittymisprosessi muotoilijaksi ei silti ole vielä ohi. Koen osaavani vähän kaikkea, mutta en ole vielä päättänyt, mitä osa-aluetta haluaisin lähteä kehittämään eteenpäin. Viimeisimmässä työharjoittelussa tein visualistin sekä sisustussuunnittelijan töitä ja pidin työtehtävistä kovasti. Tällä hetkellä ajatuksissa on jatkaa samalla linjalla mutta kuka tietää, jos huomenna eteen sattuisi jotakin vielä kiinnostavampaa. Never say never. 

Terveisesi muotoilun opiskelijoille, joilla on opinnäytetyö vielä edessä?

— Valitkaa aihe, josta saatte eniten irti omaa muotoilijaidentiteettiänne ajatellen. Oma opinnäytetyöni oli käänteentekevä oman osaamiseni tunnistamisessa. Voisin jopa väittää, että ilman tätä opinnäytetyötä en välttämättä tulisi enää hakeutumaan muotoilualan tehtäviin.

Opitko tai oivalsitko itse jotain opinnäytetyöprosessin aikana?

— Ennen opinnäytetyötä ajatukset alasta ja sen mahdollisuuksista olivat hyvin ristiriitaiset. Suoraan sanottuna minusta tuntui, että koulutuksen kautta minulla ei ollut todellisia mahdollisuuksia pärjätä työmarkkinoilla. Opinnäytetyöni aikana aloin kuitenkin ymmärtämään ja yhdistämään erilaisia näkemyksiä ja tunteita, joita muilta sain. Tajusin, että en ole tässä yksin. Muillakin tahoilla on hyvin samankaltaisia tunteita, eikä tätä kamppailua oman osaamisen tunnistamisen ja esille tuomisen kanssa käydä yksin. Tämä oli yksi suurimmista omaan ajatteluuni vaikuttaneista tekijöistä. 

— Opinnäytetyöni kautta koen muotoilijan ammattitaitoa olevan erityisesti se, että pystyy ajattelemaan laaja-alaisesti ja suhteuttamaan oman osaamisensa muiden suunnitteluprosessissa olevien tahojen osaamiseen. Teollinen muotoilija tarvitsee oman alansa perustaitojen lisäksi koko muotoilualan erityistaitoja ja myös oman alansa ulkopuolelle jääviä taitoja markkinoidakseen omaa asiantuntijuuttaan.

— Opinnäytetyöni jälkeen koen ajattelumaailmani teollisena muotoilijana olevan kypsempi ja realistisempi aiempaan nähden. Sen kautta sain työkalut ja paljon uutta näkemystä kehittyä yhä paremmaksi muotoilijaksi. Kauhu on muuttunut ennemmin innostukseksi: viimein tuntuu, että minusta voisi olla teolliseksi muotoilijaksi.

Suvi kannustaa aiheen valinnassa tulevia opinnäytteen tekijöitä samaan:

— Valitkaa aihe, joka voi antaa teille mahdollisimman paljon itse muotoilijana ja haastaa teitä kehittämään itseänne ja taitojanne.

Lue Suvin opinnäytetyö täältä.


Kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa esittelemme keväällä 2020 valmistuneita muotoilun opinnäytteitä ja niiden tekijöitä ympäri Suomen.