Opinnäytetyö | Collaboration matters: A retrospective of three user-centred building projects at Aalto University

Julianna Nevari tutki maisterityössään yhteiskehittämisen merkitystä rakennushankkeissa sekä mistä yhteiskehittämisessä ylipäätään on kyse. Kimmoke maisteriopintoihin ja opinnäytetyöhön tuli halusta ymmärtää entistä syvemmin käyttäjälähtöisen kehittämisen ja palvelumuotoilun ydintä.

Kuva: Cecilia von Weymarn

Hei Julianna! Kerro hieman itsestäsi.

— Olen valmistunut vuonna 2013 Lahden muotoiluinstituutista sisustusarkkitehdiksi. Sen jälkeen olen ollut töissä sisustusarkkitehtitoimistossa ja arkkitehtitoimistossa. Vuonna 2017 aloitin opinnot Aalto-yliopistossa, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa, Collaborative and Industrial Design -maisteriohjelmassa. Samaan aikaan opintojen kanssa aloitin uuden suunnan työelämässä perustamalla yrityksen.

Mikä sai sinut lähtemään maisteriopintoihin?

— Olin työelämässä pitkään jo tehnyt työympäristökehittämistä, eli en niinkään sisustussuunnittelua. Koko ajan puhuttiin enemmän ja enemmän palvelumuotoilusta osallistavan työympäristösuunnittelun rinnalla. Minulle tuli tarve ymmärtää mikä ero niillä on. Halusin myös löytää uusia tapoja suunnitella yhdessä käyttäjien kanssa yhä parempaa rakennettua ympäristöä. 

— Teollisen muotoilun linja taas valikoitu siksi, koska siellä oli juuri tämä yhteiskehittäminen ja palvelumuotoilu ehkä parhaiten saatavilla. Lisäksi tällä linjalla ja ylipäänsä Aalto-yliopistossa voi valita vapaavalintaisia kursseja eri laitoksilta. 

Mikä on opinnäytetyösi aihe?

— Suomeksi työni otsikko on ”Yhteiskehittämisellä on väliä: kolmen käyttäjälähtöisen rakennushankkeen tapaustutkimus”. Tutkin, miten käyttäjiä otetaan mukaan rakennushankkeisiin ja mitä se ilmiö kaiken kaikkiaan sisältää. Tähän kaikkeen kytkeytyi myös palvelumuotoilu. 

— Opinnäytetyötutkimuksen aikana ymmärsin yhä selvemmin, että käyttäjälähtöisyydessä ei ole kyse tietystä lähestymistavasta, jota tulisi noudattaa täsmällisesti.

Miten päädyit juuri tämän aiheen pariin?

— Halusin ymmärtää mistä käyttäjälähtöisessä kehittämisessä on kyse sekä mitä eri tapoja on tehdä yhteiskehittämistä ja osallistavaa suunnittelua. Yksi iso aiheen valintaan vaikuttava tekijä oli uusi tilaajille suunnattu Rakennustiedon suunnittelu- tai ohjauskortti ”Palvelumuotoilu kiinteistö- ja rakentamisalalla”. Kahden vuoden opintojen jälkeen, itselle oli edelleen vaikea ymmärtää, miksi käyttäjälähtöisyydestä puhuttiin vain palvelumuotoiluna.  

Lopputuloksena syntyi tapaustutkimus kolmesta rakennushankkeesta. Kerro hieman siitä!

— Koska aihe oli niin iso ja haastava, työni valvoja, Ramia Mazé, ehdotti tapaustutkimusta Aallon rakennushankkeisiin liittyen. Päädyin tutkimaan kolmea rakennushanketta Otaniemen kampuksella. Analyysin kautta kehitin ymmärrystä arkkitehtuurin ja rakentamisen rinnalla tapahtuvista toiminnan kehittämiseen liittyvistä tasoista. Rakennushankkeeseen osana olevat kolme eri tapahtumatasoa ovat:

  1. Yhteinen ymmärrys: viestintä & dokumentointi.
  2. Toiminnan kehittäminen eri tasoilla.
  3. Muutoksen mahdollistaminen & päätöksenteko.
Rakennushankkeen ideaalinen prosessi
Kolme eri tapahtumatasoa osana rakennushanketta. Kuva: Julianna Nevari

Paljon termejä: käyttäjälähtöisyys, yhteiskehittäminen ja palvelumuotoilu. Miten nämä eroavat toisistaan? 

— Opinnäytetyötutkimuksen aikana ymmärsin yhä selvemmin, että käyttäjälähtöisyydessä ei ole kyse tietystä lähestymistavasta, jota tulisi noudattaa täsmällisesti. Kyseessä on ennemminkin strateginen lähestyminen yhteiskehittämiseen, mikä tarkoittaa tilanteeseen sopivimpien menetelmien ja työkalujen käyttämisen. Tilanteeseen vaikuttavat mm. käytettävissä oleva aika, resurssit, tavoitteet ja reunaehdot.

— En siis yhteiskehittäjänä tee pelkästään palvelumuotoilua, mutta käytän monipuolisesti erilaisia lähestymistapoja ja menetelmiä. Siihen tämä maisteriohjelma yhdessä vapaavalintaisten kurssien kanssa loi erinomaiset edellytykset. Toki oppiminen jatkuu edelleen projektien kautta, mahdollisuuksia on aina useita.

Kuva: Julianna Nevari

Mitä muotoilukoulutus on sinulle antanut?

— Muotoilukoulutus tarkoittaa minulle kahta asiaa. Ensimmäinen on muotsikka-aika ja toinen tämä Aalto-yliopistossa vietetty aika. Muotsikka oli ihana paikka kasvaa ammattilaiseksi, se loi pohjaa yhdessä tekemiselle. Meillä oli mahtava porukka, jonka kanssa osallistuttiin kilpailuihin ja vietettiin aikaa muotoilun ihmeellisessä maailmassa. Yliopistossa taas teoreettinen tutkimusnäkökulma on todella vahva, tuli luettua ja kirjoitettua esseitä todella paljon. Lisäksi Aalto-yliopistossa on paljon monialaisia kursseja ja eri kulttuureista tulevia opiskelijoita, mikä toi aivan uusia ulottuvuuksia muotoiluun. Muotsikassa taas oltiin todella paljon siinä omassa porukassa, ainakin silloin tehtiin vain kaluste- ja tilasuunnittelun opiskelijoiden kanssa yhteistyöprojekteja. 

— Nämä kaksi eri koulua ovat lisänneet avoimuuttani maailmaa kohtaan ja uskoa ihmisten halukkuuteen ja kyvykkyyteen muuttaa asioita paremmaksi. Huomaan että mietin aina, miten voisin tehdä asiat vielä paremmin ja millä keinoin voisi kehittää niitä parempaan suuntaan yhdessä. Sitä kautta muotoilu tuo luovaa älykkyyttä, innostusta ja uskoa tulevaisuuteen. 

Opinnot ovat nyt takana. Mikä fiilis ja mitä seuraavaksi?

— Ensinnäkin olo on erittäin helpottunut! Opinnäytetyö oli aika henkilökohtainen ja iso intohimon kohde. Siitä oli vaikea irrottautua, ja toisaalta myös aihetta oli vaikea rajata.

— Samaan aikaan opintojen kanssa olen perustanut yritykseni nimeltä Kompus Oy, missä pääsen toteuttamaan yhteiskehittämistä laaja-alaisesti, monialaisissa tiimeissä ja innostaen eri yhteisöjä toiminnan kehittämiseen. Toiminnan kautta pääsemme lopulta luomaan parempaa rakennettua ympäristöä. En siis itse enää varsinaisesti suunnittele vaan toimin arkkitehtien ja sisustusarkkitehtien kumppanina.  Olen innoissani siitä, että voin viedä Aalto-yliopistossa opittuja oppeja suoraan töihin ja jatkaa käyttäjälähtöisyyden tutkimista projektien kautta. 

Puhut kuitenkin edelleen yhteiskehittämisestä?

— Olen miettinyt, että pitäisikö minunkin käyttää palvelumuotoilu-termiä, kun Rakennustiedon ohjekorteissakin ohjataan ostamaan palvelumuotoilua. Tällöin se liittyisi lähinnä myyntiin ja markkinointiin. 

— Itse uskon strategiseen lähestymistapojen valintaan. Yhdistän siis luovasti palvelumuotoilua sekä työ- ja oppimisympäristökehittämistä. Olen myös usein hankkeissa pedagogisena asiantuntijana, jolloin saatan käyttää myös palvelumuotoilun työkaluja keinona kuvata käyttäjän tarpeita.  

Miltä mielestäsi näyttää muotoilukoulutuksen tulevaisuus?

— Näen muotoilukoulutuksen tulevaisuuden todella innostavana, mutta toisaalta myös hyvin laajana. Mahdollisuuksia on monia! Omassa opinnäytetyössänikin totesin lopussa, että tätä voisi lähteä kehittämään mihin suuntaan vain, koska tutkin ilmiötä aika ylätasolla. 

— Jos mietin omia sisustusarkkitehtikollegoitani Muotsikasta, he eivät välttämättä tee myöskään pelkästään sisustusarkkitehdin töitä. Muotoilua voi soveltaa todella moneen alaan ja se on sellainen perustaito, jonka avulla voit kehittää esimerkiksi tuotteita, palveluja, kalusteita, alustoja, ympäristöjä, tiloja, kokemuksia, prosesseja, muutosta, organisaatioita tai yhteiskunnallisia haasteita. Uskon, että tulevaisuudessa muotoilijan työ vaatii joustavuutta toimia erilaisissa tiimeissä, ketteryyttä valita oikeita välineitä yhteistyölle sekä ennen kaikkea työn ja elämänhallintaa. Opintojen aikana puhutaan aika paljon muotoilijan vastuusta ja toisaalta mahdollisuudesta muuttaa maailmaa. Tässä yhtälössä oman jaksamisen ja työn hallinta on olennainen taito, jota voisi painottaa enemmän. 

— Kaiken kaikkiaan, muotoilijoiden tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä. Ainakin minulle tämä on täydellinen ammatti, jossa voi kasvaa ja oppia läpi elämän!

Lue Juliannan opinnäytetyö täältä.


Kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa esittelemme keväällä 2020 valmistuneita muotoilun opinnäytteitä ja niiden tekijöitä ympäri Suomen.