Muotoilun Kevätfoorumi järjestettiin 11.4.2019. Kevätfoorumin tarkoitus on jakaa tietoa FDA-hankkeesta ja toisaalta saada muilta projektin työtä rikastavaa tietoa sekä aiheita. Tilaisuudessa keskusteltiin muotoilukoulutuksen ja luovan työn tulevaisuudesta maailman muuttuessa isojen globaalien haasteiden, sekä paikallisten resurssien ja rakenteiden muutosten mukana. Näiden haasteiden lisäksi muotoilualaa ja sen koulutusta muokkaa juuri nyt vahvasti digitaaliseen palvelutalouteen siirtyminen. 

Ensimmäinen Finnish Design Academy (FDA) hankkeen Kevätfoorumiin oli saatu paikalle asiantuntijoiden kärkeä. Paneelia alustettiin kahdella esityksellä.

Alustukset

Muotoilijan kuva jatkuvassa muutoksessa – uteliasuus ja taiteen työvälineet pysyvät
Ari Utriainen

Ari Utriainen kertoi muotoilijan toimintaympäristöistä omaan uraansa peilaten. Hän tiivisti heti alkuun nykymuotoilijan haasteellista positiota:

Ikoninen muotoilijan kuva on jäänyt ajan jalkoihin. Maailma on muuttunut niin paljon, että meidän työ on hyvin paljon muuta, kuin se kuva mikä muotoilijasta tuolla julkikuvassa liikkuu.

Utriainen korosti puheessaan muotoilijan kantavana ominaisuutena uteliaisuutta ja sen vaalimista. Hänen mukaansa muotoilijalla on lupa ylittää rajoja ja mennä siilojen yli, sillä innovaatiot tapahtuvat osaamisten rajapinnoissa.

Vuosikymmenten muutosten mukana tuomia osaamisalueet ovat kerrostuneet muotoilijan ammatinkuvaan alkaen ergonomiasta 80-luvun lopulta, siirtyen käyttöliittymäsuunnitteluun 90-luvulle mentäessä ja siitä palvelumuotoiluun saman vuosikymmenen lopulla. Nykyaikaa voisi hänen mukaansa leimata empaattinen design. Muutos on siis vienyt ammattia immateriaaliseen ja monimutkaisempaan suuntaan. Siihen on eniten vaikuttanut toimintaympäristöjen digitalisoituminen ja sen myötä strategisuuden sekä kommunikointikyvykkyyden vaatimuksen kasvu.

Muotoilijan ammattikuvan moninaisuus on vaikeuttanut sitä, miten muut muotoilun ymmärtävät. Siksi Utriainen tuo esille tulevaisuuden kannalta tärkeän vaatimuksen hahmottaa alan kokonaiskuvaa ja jopa nimetä muotoilijan työn uusin tavoin. FDA-hankkeen Utriainen näki mahdollisuutena muuttaa asioita, mutta näkemyksen täytyy olla selkeä ja hyvin perusteltu, jotta se voidaan saada läpi.

Karri Lehtonen / Tussitaikurit

Yleisöstä kysyttiin mikä muu muotoilijan erityisosaamisessa kuin uteliaisuus kestää ja on muotoilun ytimessä. Utriaisen näkemys oli, että ymmärrys luovuudesta ja sen tulkinnasta ympäristölle sekä sitä kautta taiteellisen osaamisen ylläpitäminen täytyy ehdottomasti olla keskiössä. Kuitenkin se, miten niitä ylläpidetään ja ilmennetään, on muuttunut.

Aivojen parhaat luovuutta edistävät työmoodit ovat flow, kehollinen puuha ja lepo 
Minna Huotilainen

Toisessa alustuksessa kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilainen kertoi aivoista ja niiden hyvinvoinnista luovan työn kontekstissa. Aivotutkimuksessa on edetty harppauksin sitten Huotilaisen tutkijan uran alkuaikojen. Nykyään aivot ovat trendikäs ja ihmisiä kiinnostava aihe. Markkinoille on jo tullut teknisiä laitteita, joilla yksityiset ihmiset pystyvät seuraamaan aivojensa toimintoja. Aivotutkijana Huotilainen tervehtii ilolla tätä kehityssuuntaa, koska se tarkoittaa sitä, että aivot kiinnostavat ihmisiä. Ihmiset haluavat pitää omaista aivoistaan hyvää huolta ja toisaalta tehdä kokeiluja siitä, mikä vaikuttaa omien aivojen hyvinvointiin, toimintakykyyn ja toimintaan ylipäänsä. 

Aivot eivät pysähdy koskaan, mutta ne tarvitsevat lepohetkiä liiallisesta ulkoisesta häiriöstä. Nykyinen työympäristö on valitettavan usein täynnä keskeytyksiä ja tilat sekä työ on järjestetty huonosti keskittymistä vaativan työn näkökulmasta. Nämä seikat tappavat luovuuden viemällä elimistön hälytystilaan. Näihin asioihin täytyy kiinnittää huomiota sekä muotoilijan oman työn järjestämisen, että muotoillun tuotteen tai palvelun käyttäjän näkökulmasta. Pitäisi välttää lisäämästä työn kuormittavuutta. 

Maailman suurimpien yritysten valuuttaa on ihmisten tarkkavaisuus.

Ihminen reagoi häiritsevään ympäristöön biologisesta näkökulmasta samoin kuin eläin havaittuaan vaaran: se valmistautuu tekemään nopeita päätöksiä, joilla uhka vältetään. Ihmiselle jokainen haaste on ylivoimainen stressaantuneena, eikä sen käsittelyyn riitä energiaa eikä itseä kehittävää asennetta. Mielen toiminta muuttuu paineisessa tilanteessa päätöksenteon koneeksi ja sulkee pois mahdollisuuden luovaan ongelmanratkaisuun, toisen asemaan asettumiseen, uteliaaseen innostumiseen, yhteistyöhön ja oppimiseen. 

Luovuuden näkökulmasta on tärkeää, että päivästä on varattu silpputyölle oma aika ja luovalle työlle omansa. Luovan työn äärellä moni on huomannut, että ongelmanratkaisu etenee parhaiten innostuneessa flow-tilassa, kun työ sujuu ja kokee hallinnan tunnetta. Reaktiot uusiin itselle vieraisiin asioihin ovat siten täysin erilaisia virtaavassa tilassa kuin taistele–pakene -tilassa.

Rauhaa ja palautumista täytyy erityisesti suojella omassa ympäristössään ja elämässään. Se on toiminnan tila, jossa mieli ei ole minkään kohteena, vaan saa olla vapaa. Se on luovuuden lähde. Aivot saavat aikaa järjestellä asioita, kun keho tekee itselle mieluista leppoisaa puuhastelua ja ongelma on siirretty täysin taustalle. Hyvät elämäntavat – uni, lepo ja ravinto – pitävät yllä tasapainotilaa, jolla myönteisiin luovuutta edistäviin toiminnantiloihin päästään. Liikunnalla on erityinen merkitys aivoterveyden kannalta. Huotilainen näyttää mielenkiintoisen tutkimustuloksen säännöllisesti kävelleiden ja vähän liikkuneiden verrokkiryhmän aivojen muistialueen muutoksista vuoden kestäneen tutkimuksen aikana. Muistialue pieneni vähän liikkuvilla, mikä havainnollistaa fyysinen toiminnan merkityksellisyyden ihmisen kognitiivisen kapasiteetin näkökulmasta. Myös kunnollinen uni on erittäin tärkeää aivojen toiminnan kannalta. Nukkuessa aivot järjestelevät päivän asioita, mutta unille mennessä on parasta silti työntää työasiat pois mielestä.

Karri Lehtonen / Tussitaikurit

Paneelikeskustelu

Ari Utriainen, XAMK luovien alojen tutkimusyksikön johtaja
Minna Huotilainen,
professori, Aivotutkija, Helsingin Yliopisto
Petra Havu,
Kulttuuriasianneuvos, Opetus-ja Kulttuuriministeriö
Asta Boman-Björkell,
muotoilun asiantuntija, Ornamo
Eero Miettinen,
muotoilukoulutuksen työelämäprofessori, Aalto-yliopisto
Tomi Kauppinen,
dosentti, projektipäällikkö Aalto Online Learning, Aalto-yliopisto

Juontaja: Lauri Repokari,
professori, CERN, Turun yliopisto

Miten luovuutta pitäisi opettaa?

Paneelissa aloitettiin keskustelemalla minkälaisilla eväillä luovuutta pitäisi opettaa nyt kun tulevaisuus on vaikeasti ennustettavissa. Tomi Kauppinen esitti, että opiskelijoille pitäisi luoda vapauden fiilis, että saa tehdä sitä mistä on kiinnostunut ja löytyy omistajuus tekemiseen. Eero Miettinen, Ari Utriainen ja Petra Havu kohdensivat ajatukset luovuuden lisääntyneeseen tarpeeseen. Miettinen pohti, että koska maailma on hektisempi ja pirstaloituneempi, tarvitaan ongelmanratkaisijoita ja kykyä tuottaa uutta vastuullisesti, maailmaa parantaen.

Asta Boman-Björkell halusi nostaa jaetun, kollektiivisen ja monialaisen luovuuden merkitystä esille: suuri älyllinen ja kokemuksellinen pohja tuottaa suuremman mahdollisuuden ajatella uusiksi ja kyseenalaistaa. Havu lähestyi asiaa ministeriön näkökulmasta – Suomessa osataan puhua luovuudesta, mutta ei osata hyödyntää sitä riittävästi eikä tuoda esille, miten se käytännössä toteutuu. Haaste hänen mukaansa on se, että olemme teknologiakansa. Utriainen painotti jatkona tähän, että kyvykkyyttä kommunikoida pitäisi harjoitella ja se on koulutuksen tärkein tehtävä perustaitojen saavuttamisen jälkeen, koska luovuus tulee olemaan kovin kilpailuvaltti tulevaisuudessa. 

Minna Huotilaisen mukaan luovuus lähtee jo varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta, jossa luovuuden ja uteliasuuden elementit ovat vahvasti läsnä uudessa opetussuunnitelmassa ja erilaisissa projekteissa. Keskeistä on itsensä ilmaisu ja oman erityisyyden löytäminen ja näyttäminen. Näistä tulisi aikuisiakin opettavien ottaa oppia.

Yleisöstä kysyttiin kuinka vapaiksi opinnot pitäisi suunnitella, kun tutkinto kuitenkin täytyisi suorittaa rajoitetussa ajassa. Kauppinen oli sitä mieltä, että opettaja pystyy luomaan rakenteen ja oppimistavoitteiden sisällä mielekkään kokonaisuuden, joka sallii opiskelijoille vapauden tunteen. Kauppinen näkee, että taitava opettaja voi luoda esimerkiksi opiskelijoiden kysymysten varaan opetussuunnitelman mukaista opetusta. Miettisen mukaan tärkeintä on luottamus opiskelijoiden omaan luomisvoimaan. Havu peilasi ajatuksiaan aiemmin kuultuun alustukseen aivotutkimuksesta ja yhdisti johtamisen näkökulmaan: on tehtävä valintoja, rajattava ja päätettävä minne suuntaan halutaan mennä. Lisäksi hän pyysi muotoilijoita kertomaan luovuudesta, koska se ei ole ollut perinteinen vahvuus täällä meillä, eli olemaan vuorovaikutuksessa näistä asioista mm. virkamiesten suuntaan. Utriaisen mukaan täytyy luopua ajatuksesta, että kaikilla on samat taidot jo senkin takia, että muotoilijoiden toimintaympäristö on niin moninainen. Huotilainen jatkoi samasta aiheesta ja kehotti ajattelemaan valmistuneita opiskelijoita kollektiivina, joilla erilaisia osaamisia.

Sankarimuotoilija ja muotoilijan roolit

Seuraavaksi paljon keskustelua herätti Lauri Repokarin leikkisästi esittämä kysymys sankarimuotoilijasta, jota hän tarkensi vielä tulevaisuuden muotoilijan rooleihin erilaisissa, monimutkaisissa tiimeissä ja pyysi pohtimaan muotoilun koulutuksen reagointia tähän muutokseen.

Huotilainen vastasi, että ihmiskunnan koko kaarta katsoessa on ollut yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat vieneet asioita eteenpäin yksin, mutta se on poikkeus. Ihmiset ovat yleensä ratkoneet isot ongelmat monenlaisten eri asioiden osaajien yhteistyönä. Utriainen ja Boman-Björkell eivät nähneet entisaikojen legendojen kaltaista roolia nykyajassa. Miettinen nosti eri näkökulman. Hän muistutti, että aina on ollut poikkeuksellisia kykyjä ja tulee olemaan. Koulutuksen näkökulmasta nämä yksilöt erottuvat aikaisin ja tärkeintä olisi tukea heitä myös ihmiseksi kasvamisessa ei ainoastaan muotoilijuudessa. Kauppinen uskoo yksilöön, mutta myös siihen, että yksilöä viedään erilaisiin tiimeihin ja teemoihin, jotka voi olla monitieteisiä. Esimerkiksi Aalto Online Learning:ssä olevat kurssit ja teemat leikkaavat läpi kaikkien kuuden koulun tieteenaloja, niissä on myös mukana ihmisiä kaikista kouluista. Miettinen lisäsi, että Aallosta valmistuvat toimivat usein johtotehtävissä, eikä se ole mitään sankaruutta. Pitää kuitenkin tiedostaa tähän rooliin kouluttaminen, mihin kuuluu parhaimmillaan tietynlainen esikuva-asema ja tietysti kyky viedä asioita parempaan suuntaan. Repokari kysyy Miettiseltä, miten tulevaisuuden johtajia koulutettiin ennen. Miettinen vastaa, että ei muotoilijoita koulutettu kohdennetusti johtajuuteen, että nykyään siihen pitää panostaa ja huomata, että se on yksi todennäköinen rooli tulevaisuudessa. Boman-Björkell toteaa, että muotoilujohtajia tarvitaan, ei ainoastaan muotoilun alalle, vaan kaikkialle.

Yleisöstä kommentoitiin, että meillä olisi tarve tehdä arjen sankarimuotoilijoita ja muotoilutekoja näkyväksi. Miettinen yhtyy ja kommentoi, että Suomalaisessa muotoilussa on pitkä perinne anonymiteetillä. Usein yritys ja tuote tunnetaan mutta muotoilija jää saamatta tunnustusta. Yleisöstä tulee myös toinen arjen muotoilijuutta havainnollistava esimerkki: in house -muotoilija usein kantaa vastuun tuotepäällikön kanssa sen jälkeen, kun hahmo muotoiltavalle tuotteelle on luotu. 

Käsillä tekeminen ja digitaalisuus

Seuraavaksi käsiteltiin miten luovuudelle ja muotoilulle tyypillinen käsillä tekeminen ja tiimityöskentely ovat suhteessa digitaaliseen muutokseen. Huotilainen aloittaa ja kertoo, että ihminen luopuu isosta osasta älykkyyttä, jos hän siirtyy pois käsillä tekemisen ja konkretian maailmasta. Toisaalta digitaaliselta puolelta voi saada erilaista älykkyyttä. Digipuolelta voidaan saada lisäkeinoja, joilla päästään uusiin ulottuvuuksiin, mutta perusasia on käsissä. Utriainen palasi aiemmin mainitsemaansa muotoilualojen monimutkaistumiseen ja painotti erikoistumista. Havu muistutti vuorovaikutuksen tarpeesta, Boman-Björkell puolestaan työ- ja elinkeinoelämän lähtökohdista. Muotoilualan palveluyritykset ovat kasvattaneet liikevaihtoa 54% ja digitaalinen muotoilu 98%, eli niillä alueilla työpaikkoja on eniten.

Digitalisaatio on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Miettisenmielestä digitalisaatio on hyvä renki, mutta huono isäntä, siksi hän kokee asian laajempana kuin vain muotoilua koskevana. Kauppinen näkee digitaalisen ja käsin tekemisen tukevan hyvin toisiaan.

Muotoilun koulutuksen tavoitteet

Viimeisenä puhuttiin vielä minkälainen pitäisi olla muotoilijan koulutus. Kauppinen näkee kansainvälisen oppimisympäristön tärkeimpänä. Hän ottaa esimerkiksi Rat Relay -kurssin, jossa kuusi opiskelijatiimiä eri puolilla maailmaa tekivät 36 tunnin ajan töitä, siirtäen aina oman tuloksensa seuraavalle tiimille. Hän myös kannattaa ”learning by doing” -oppimisen lisäämistä, sekä VR:n että lisätyn todellisuuden hyödyntämistä. Esimerkiksi Kemian korkeakoulussa (Aallossa) opiskelijat pystyvät VR-laitteiden avulla luomaan käsin molekyylejä.

Miettinen haluaa ylläpitää muotoilijan perustaitoja olla ihmisen ja käyttäjän tulkki – kykyä ymmärtää mitä ihmiset tarvitsevat ja osata niitä tarpeita tyydyttää. Boman-Björkell näkee, että muotoilulla on paljon annettavaa maailmanlaajuisten haasteiden edessä mm. käyttäjälähtöisyyden, resurssiviisauden sekä tarve- ja ihmislähtöisyyden näkökulmista liittyen juuri digitaalisuuteen tai vaikka julkisten palvelujen kehittämiseen. Hän viittaa Opetushallituksen osaamistarpeet 2030 -selvitykseen. Teollisuudessa tärkeintä tulee olemaan kestävän kehityksen osaaminen ja palveluissa käyttäjälähtöinen kehittäminen ja tämä on tietenkin loistava mahdollisuus muotoilun alalle ja sen koulutukselle.

Muotoilu täytyy viestiä niin, että se tulisi ymmärretyksi myös perusvirkamiehille.

Havun mielestä koulutus voisi parhaimmillaan antaa perustaitojen lisäksi vankan ymmärryksen omasta osaamisesta ja koko työuran kattavia valmiuksia. Tärkeimpänä hän nosti kyvyn viestiä muotoilun laajentuneesta käsitteestä. Hänen mukaansa muotoilu täytyy konkretisoida esimerkeillä niin, että se tulee ymmärretyksi myös perusvirkamiehelle. Utriainenjatkaa tähän ja kertoo, kuinka kymmenen vuotta sitten yrityksensä alkuaikoina muotoilijan nimikkeitä oli muutama ja nyt nimikkeiden kirjo on kasvanut ja muuttunut valtavasti. Utriaisen mukaan tärkeää olisi käydä FDA-hankkeen tiimoilta kysymässä millä nimikkeillä muotoilijoita yrityksissä tällä hetkellä on. Utriaisen mukaan tämä ongelma on sekä yritys- että koulutuskentällä – tilanne on muuttunut niin radikaalisti.

Huotilainen toivoo, että koulutuksissa olisi sellainen takuu, että sinne voisi palata aina päivittämään osaamistaan. Oppiminen on jatkuvaa nykyajan työelämässä, mutta myös koulutus voisi olla jatkuvaa. Lisäksi tämänhetkinen toimintakenttä pitäisi näkyä enemmän koulutuksessa ja yhdessä myös tehdä tulevaisuuskuvaa. Koulutuksesta pitäisi tuottaa yhteinen tulevaisuusvisio, johon omilla eri visioillaan valmistuneet opiskelijat voivat kuitenkin yhtyä. 

Karri Lehtonen / Tussitaikurit

Osallistujat kehuivat Kevätfoorumia erittäin mielenkiintoiseksi ja onnistuneeksi tilaisuudeksi. Paikalla osallistujia oli noin 80 ja etänä noin 20 henkilöä. 

Post Author: admin