Uutiset

Juttusarja esittelee muotoilun opinnäytteitä Suomesta

Juttusarja esittelee keväällä 2020 valmistuneita muotoilun opinnäytteitä ja niiden tekijöitä ympäri Suomen.

Muotoilualan töiden kirjo on laaja, ja niin on myös opinnäytetöiden. Aiheet heijastelevat nuorten muotoilijoiden kiinnostuksen kohteita ja tulevia uravalintoja. Miltä näyttää tulevaisuuden muotoilijoiden suunta tänä vuonna?

Kokoamme tähän artikkeliin keväällä 2020 valmistuneita muotoilun alemman ja ylemmän korkeakoulun opinnäytteitä laajasti ympäri Suomen. Lisäksi kysymme työelämään suuntaavilta muotoilualan ammattilaisilta, miltä heidän oma ja muotoilukoulutuksen tulevaisuus näyttää.


Lue lisää:

Studia Generalia | Muuttuva muotoilu, työelämä ja koulutus

6.10.2020 klo 9:45–12
Miltä näyttää muotoilun tulevaisuus uusien teknologioiden ja työn murroksen valossa? Tätä teemaa käsitellään tulevaisuuteen luotaavassa aamupäivässä kahden huippupuhujan johdolla. 

Risto Linturi on sarjayrittäjä ja tulevaisuudentutkija. Vuonna 2007 UNESCOn pääsihteeri kutsui hänet jäseneksi korkeantason asiantuntijaryhmään laatimaan Kronbergin julkilausumaa oppimisen kehittämiseksi tietoverkkojen aikakaudella. Linturilla on laaja kokemus monien yritysten tuotekehityksen johtotehtävistä. Useat hänen kehitysideansa ovat levinneetmaailmanlaajuisesti. Eduskunnan julkaisema, Linturin ja Osmo Kuusen raportti, Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037, kuvaa laajasti tulevaisuuden ammatteja ja osaamistarpeita tuotteiden ja teknologian nopeassa murroksessa. tulevaisuuspankki.fi


Henkka Hyppönen on tietokirjailija ja luova johtaja. Hänen erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat tulevaisuus, yrityskulttuuri, luova työ ja henkilökohtaiseen kehittymiseen liittyvät teemat. Henkan pitkä tausta yrittäjänä, esimiestehtävissä ja luovissa työtehtävissä antaa erinomaisen näköalan bisneksen eri puoliin. Puheenvuoroissaan Henkka Hyppönen yhdistää taidokkaasti tarinankerronnan, tieteellisen tutkimuksen ja luovan ajattelun. Hän haastaa ihmiset ajattelemaan eri tavalla luoden mielenkiintoisen, innostuneen ilmapiirin.



Luennot ovat osa Suomen muotoilukoulujen henkilöstölle suunnattua Reunion-tapahtumaa, jossa kehittetään koulujen välisiä yhteistyökäytänteitä. Luennot ovat Suomeksi.

Huom: paikkoja on rajoitetusti! Saman yhteyden päässä voi kuitenkin olla useampi henkilö seuraamassa.

Ilmoittaudu 4.10. mennessä.

Linkki tapahtumaan lähetetään ilmoittautuneille sähköpostitse.

Lisätietoja

Emmi Putkonen, emmi.putkonen@lab.fi

Studia Generalia -luentosarja jatkuu syksyllä 2020

Luentosarjassa huippuammattilaiset valaisevat muotoilualan nykytilaa ja muita kiinnostavia aiheita oman erikoisalansa näkökulmastaan. Aiempina vuosina luennot ovat painottuneet muotoilualan ammattilaisten näkökulmiin. Tänä syksynä luvassa on puheenvuoroja niin muotoilusta kuin muiltakin aloilta.

Luentoja on mahdollista seurata etäyhteyden välityksellä ympäri Suomeen ja ne ovat kaikille avoimia ja maksuttomia.

Päivitämme uusimmat tiedot tulevista Studia Generalia -luennoista Tapahtumat-sivulle!

Opinnäytetyö | Miten muotoillaan kestävä pakkaus?

Kaisa-Elina Koivisto selvitti teollisen muotoilun maisterityössään, millainen on kestävän kehityksen mukainen pakkaus ja millaisia ominaisuuksia kestävän pakkauksen suunnittelun metodeilla on. Kestävään kehitykseen liittyvät haasteet ovat monimutkaisia ja vaativat tarkastelua eri näkökulmista.

Kuva: Kaisa-Elina Koivisto

Kuka olet ja mitä opiskelit?

— Olen Kaisa-Elina Koivisto ja opiskelin teollista muotoilua Lapin yliopistossa. Viime vuodet olen opiskellut Tampereelta käsin. Olen täydentänyt opintojani Tampereen yliopiston Kestävän kehityksen -kokonaisuuden kursseilla.

Kerro hieman opinnäytetyöstäsi.

— Opinnäytetyössäni pohdin, millainen on kestävän kehityksen mukainen pakkaus ja millaisia metodeja sen suunnitteluun on. Aihetta etsiessäni törmäsin kuluttajien Zero Waste -periaatteeseen, ja miten siinä on tapana ostaa ruokaa ilman pakkausta omiin astioihin. Zero Waste -periaatteen avulla pyritään vähentämään omaa kulutusta ja ympäristövaikutuksia.

— Kun tutkin aihetta enemmän, huomasin, että ruuan ostaminen pakattuna voikin olla kestävämpää kuin pakkauksettomuus. Ei ollutkaan niin selkeää, mikä on kestävä pakkaus eli kestävän kehityksen mukainen pakkaus, joten halusin ottaa siitä selvää. 

Opinnäytetyön visuaalinen viitekehys.
Opinnäytetyön visuaalinen viitekehys. Kuva: Kaisa-Elina Koivisto

— Kestävä pakkaus on kestävän kehityksen mukainen pakkaus, joka ottaa tasapainoisesti huomioon ympäristölliset, taloudelliset sekä sosiaaliset puolet. Se tulisi suunnitella ja arvioida yhdessä sisältämänsä tuotteen kanssa.

Entä mitä selvisi kestävän pakkauksen suunnittelun metodeista?

— Halusin myös selvittää, miten kestävän pakkauksen suunnittelun metodit toimivat käytännön suunnittelutyössä. Haastattelemani pakkausmuotoilijat eivät kuitenkaan olleet käyttäneet näitä metodeja, joten en saanut vastausta siihen, miten nämä metodit tukevat suunnitteluprosessia.

— Toisessa tutkimuksessa (Ma & Moultrie 2018, “Understand Sustainable Packaging design in Practice”) on kuitenkin haastateltu kansainvälisesti pakkausmuotoilijoita, jotka näitä metodeja ovat käyttäneet eli käyttää niitä ainakin joku.

Mikä on kestävä pakkaus? 

— Kestävä pakkaus on kestävän kehityksen mukainen pakkaus, joka ottaa tasapainoisesti huomioon ympäristölliset, taloudelliset sekä sosiaaliset puolet. Se tulisi suunnitella ja arvioida yhdessä sisältämänsä tuotteen kanssa. Pakkauksella ajatellaan olevan ns. tuplavaikutus, koska se on epäsuorasti vastuussa myös sisältämänsä tuotteen vaikutuksista. Pakkauksen tärkein tehtävä onkin suojella tuotetta, koska jos tuote menee pilalle, menevät sekä siihen että tuotteeseen tehdyt panostukset hukkaan.

— Usein tuotteen ympäristövaikutukset ovat suuremmat kuin pakkauksen. Esimerkiksi elintarvikepakkauksen vaikutukset voivat olla vain muutamia prosentteja koko tuote-pakkaus -yhdistelmän vaikutuksista. Vaikuttaa lisäksi siltä, että kestävän pakkauksen tulee olla myös kiertävä. Kiertävyys tarkoittaa, että pakkaus on osa materiaalin ja energian kiertoa joko biologisessa tai teknologisessa kierrossa.

Kestävän pakkauksen määritelmä.
Kestävän pakkauksen määritelmä. Kuva: Kaisa-Elina Koivisto

Mitä muotoilukoulutus on sinulle antanut?

— Muotoilukoulutus on ensimmäinen ammatillinen koulutukseni, joten se on antanut minulle ammatin. Pääaineeni ei valmista suoraan mihinkään tietyn tuotteen tai palvelun suunnitteluun, vaan yleisesti siihen, minkälainen hyvä muotoiluprosessi on, millaisia menetelmiä siinä voi käyttää ja miten niitä voi kussakin tehtävässä soveltaa. Koulutukseni on antanut luottamusta, että muotoilun keinoin voi ratkaista hyvin erilaisia ongelmia. 

Opinnot ovat nyt takana. Mikä fiilis ja mitä seuraavaksi? 

– Onhan se ihanaa saada opinnot vihdoin päätökseen. Hetken voisin ainakin nauttia kesästä. Mielelläni jatkaisin työskentelyä kestävän muotoilun parissa, mutta toisaalta myös palvelumuotoilu ja tapahtumatuotanto kiinnostavat. Tärkeintä on kuitenkin päästä tekemään ja keräämään kokemusta.

— Toisaalta jonain päivänä olisi mukavaa myös jatkaa myös tutkimuksen parissa itse suunnittelutyötä kokonaan kuitenkaan hylkäämättä.

Miltä mielestäsi näyttää muotoilukoulutuksen tulevaisuus?

— Muotoilu ja erityisesti palvelumuotoilu tuntuu leviävän myös muiden alojen ammattilaisten käyttöön. Se tulee varmaankin muuttamaan meidän muotoilijoiden roolia. Ehkä tulemme vetämään ja tukemaan tätä muotoilutyötä.

— Toivon, että kestävä muotoilu olisi tulevaisuudessa yhä enemmän osa hyvän muotoilun opetusta.

Terveisesi tuleville opinnäytetyön tekijöille!

— Opinnäytetyön tekoprosessi on niin pitkä ja työläs, että kannustaisin valitsemaan aiheen, joka aidosti itseä kiinnostaa. Aiheen valitseminen voi tuntua vaikealta, mutta sen sijaan, että odottaisi täydellisen aiheen ilmestyvän jostain, voi olla parempi pitää opinnäytetyön aihetta aktiivisesti mielessä ja työstää sitä. Työtä aloittaessa ei useinkaan voi edes tietää, minkälaiseksi lopullinen näkökulma tulee muotoutumaan.

Lue Kaisa-Elinan opinnäytetyö täältä.


Kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa esittelemme keväällä 2020 valmistuneita muotoilun opinnäytteitä ja niiden tekijöitä ympäri Suomen.

Opinnäytetyö | Collaboration matters: A retrospective of three user-centred building projects at Aalto University

Julianna Nevari tutki maisterityössään yhteiskehittämisen merkitystä rakennushankkeissa sekä mistä yhteiskehittämisessä ylipäätään on kyse. Kimmoke maisteriopintoihin ja opinnäytetyöhön tuli halusta ymmärtää entistä syvemmin käyttäjälähtöisen kehittämisen ja palvelumuotoilun ydintä.

Kuva: Cecilia von Weymarn

Hei Julianna! Kerro hieman itsestäsi.

— Olen valmistunut vuonna 2013 Lahden muotoiluinstituutista sisustusarkkitehdiksi. Sen jälkeen olen ollut töissä sisustusarkkitehtitoimistossa ja arkkitehtitoimistossa. Vuonna 2017 aloitin opinnot Aalto-yliopistossa, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa, Collaborative and Industrial Design -maisteriohjelmassa. Samaan aikaan opintojen kanssa aloitin uuden suunnan työelämässä perustamalla yrityksen.

Mikä sai sinut lähtemään maisteriopintoihin?

— Olin työelämässä pitkään jo tehnyt työympäristökehittämistä, eli en niinkään sisustussuunnittelua. Koko ajan puhuttiin enemmän ja enemmän palvelumuotoilusta osallistavan työympäristösuunnittelun rinnalla. Minulle tuli tarve ymmärtää mikä ero niillä on. Halusin myös löytää uusia tapoja suunnitella yhdessä käyttäjien kanssa yhä parempaa rakennettua ympäristöä. 

— Teollisen muotoilun linja taas valikoitu siksi, koska siellä oli juuri tämä yhteiskehittäminen ja palvelumuotoilu ehkä parhaiten saatavilla. Lisäksi tällä linjalla ja ylipäänsä Aalto-yliopistossa voi valita vapaavalintaisia kursseja eri laitoksilta. 

Mikä on opinnäytetyösi aihe?

— Suomeksi työni otsikko on ”Yhteiskehittämisellä on väliä: kolmen käyttäjälähtöisen rakennushankkeen tapaustutkimus”. Tutkin, miten käyttäjiä otetaan mukaan rakennushankkeisiin ja mitä se ilmiö kaiken kaikkiaan sisältää. Tähän kaikkeen kytkeytyi myös palvelumuotoilu. 

— Opinnäytetyötutkimuksen aikana ymmärsin yhä selvemmin, että käyttäjälähtöisyydessä ei ole kyse tietystä lähestymistavasta, jota tulisi noudattaa täsmällisesti.

Miten päädyit juuri tämän aiheen pariin?

— Halusin ymmärtää mistä käyttäjälähtöisessä kehittämisessä on kyse sekä mitä eri tapoja on tehdä yhteiskehittämistä ja osallistavaa suunnittelua. Yksi iso aiheen valintaan vaikuttava tekijä oli uusi tilaajille suunnattu Rakennustiedon suunnittelu- tai ohjauskortti ”Palvelumuotoilu kiinteistö- ja rakentamisalalla”. Kahden vuoden opintojen jälkeen, itselle oli edelleen vaikea ymmärtää, miksi käyttäjälähtöisyydestä puhuttiin vain palvelumuotoiluna.  

Lopputuloksena syntyi tapaustutkimus kolmesta rakennushankkeesta. Kerro hieman siitä!

— Koska aihe oli niin iso ja haastava, työni valvoja, Ramia Mazé, ehdotti tapaustutkimusta Aallon rakennushankkeisiin liittyen. Päädyin tutkimaan kolmea rakennushanketta Otaniemen kampuksella. Analyysin kautta kehitin ymmärrystä arkkitehtuurin ja rakentamisen rinnalla tapahtuvista toiminnan kehittämiseen liittyvistä tasoista. Rakennushankkeeseen osana olevat kolme eri tapahtumatasoa ovat:

  1. Yhteinen ymmärrys: viestintä & dokumentointi.
  2. Toiminnan kehittäminen eri tasoilla.
  3. Muutoksen mahdollistaminen & päätöksenteko.
Rakennushankkeen ideaalinen prosessi
Kolme eri tapahtumatasoa osana rakennushanketta. Kuva: Julianna Nevari

Paljon termejä: käyttäjälähtöisyys, yhteiskehittäminen ja palvelumuotoilu. Miten nämä eroavat toisistaan? 

— Opinnäytetyötutkimuksen aikana ymmärsin yhä selvemmin, että käyttäjälähtöisyydessä ei ole kyse tietystä lähestymistavasta, jota tulisi noudattaa täsmällisesti. Kyseessä on ennemminkin strateginen lähestyminen yhteiskehittämiseen, mikä tarkoittaa tilanteeseen sopivimpien menetelmien ja työkalujen käyttämisen. Tilanteeseen vaikuttavat mm. käytettävissä oleva aika, resurssit, tavoitteet ja reunaehdot.

— En siis yhteiskehittäjänä tee pelkästään palvelumuotoilua, mutta käytän monipuolisesti erilaisia lähestymistapoja ja menetelmiä. Siihen tämä maisteriohjelma yhdessä vapaavalintaisten kurssien kanssa loi erinomaiset edellytykset. Toki oppiminen jatkuu edelleen projektien kautta, mahdollisuuksia on aina useita.

Kuva: Julianna Nevari

Mitä muotoilukoulutus on sinulle antanut?

— Muotoilukoulutus tarkoittaa minulle kahta asiaa. Ensimmäinen on muotsikka-aika ja toinen tämä Aalto-yliopistossa vietetty aika. Muotsikka oli ihana paikka kasvaa ammattilaiseksi, se loi pohjaa yhdessä tekemiselle. Meillä oli mahtava porukka, jonka kanssa osallistuttiin kilpailuihin ja vietettiin aikaa muotoilun ihmeellisessä maailmassa. Yliopistossa taas teoreettinen tutkimusnäkökulma on todella vahva, tuli luettua ja kirjoitettua esseitä todella paljon. Lisäksi Aalto-yliopistossa on paljon monialaisia kursseja ja eri kulttuureista tulevia opiskelijoita, mikä toi aivan uusia ulottuvuuksia muotoiluun. Muotsikassa taas oltiin todella paljon siinä omassa porukassa, ainakin silloin tehtiin vain kaluste- ja tilasuunnittelun opiskelijoiden kanssa yhteistyöprojekteja. 

— Nämä kaksi eri koulua ovat lisänneet avoimuuttani maailmaa kohtaan ja uskoa ihmisten halukkuuteen ja kyvykkyyteen muuttaa asioita paremmaksi. Huomaan että mietin aina, miten voisin tehdä asiat vielä paremmin ja millä keinoin voisi kehittää niitä parempaan suuntaan yhdessä. Sitä kautta muotoilu tuo luovaa älykkyyttä, innostusta ja uskoa tulevaisuuteen. 

Opinnot ovat nyt takana. Mikä fiilis ja mitä seuraavaksi?

— Ensinnäkin olo on erittäin helpottunut! Opinnäytetyö oli aika henkilökohtainen ja iso intohimon kohde. Siitä oli vaikea irrottautua, ja toisaalta myös aihetta oli vaikea rajata.

— Samaan aikaan opintojen kanssa olen perustanut yritykseni nimeltä Kompus Oy, missä pääsen toteuttamaan yhteiskehittämistä laaja-alaisesti, monialaisissa tiimeissä ja innostaen eri yhteisöjä toiminnan kehittämiseen. Toiminnan kautta pääsemme lopulta luomaan parempaa rakennettua ympäristöä. En siis itse enää varsinaisesti suunnittele vaan toimin arkkitehtien ja sisustusarkkitehtien kumppanina.  Olen innoissani siitä, että voin viedä Aalto-yliopistossa opittuja oppeja suoraan töihin ja jatkaa käyttäjälähtöisyyden tutkimista projektien kautta. 

Puhut kuitenkin edelleen yhteiskehittämisestä?

— Olen miettinyt, että pitäisikö minunkin käyttää palvelumuotoilu-termiä, kun Rakennustiedon ohjekorteissakin ohjataan ostamaan palvelumuotoilua. Tällöin se liittyisi lähinnä myyntiin ja markkinointiin. 

— Itse uskon strategiseen lähestymistapojen valintaan. Yhdistän siis luovasti palvelumuotoilua sekä työ- ja oppimisympäristökehittämistä. Olen myös usein hankkeissa pedagogisena asiantuntijana, jolloin saatan käyttää myös palvelumuotoilun työkaluja keinona kuvata käyttäjän tarpeita.  

Miltä mielestäsi näyttää muotoilukoulutuksen tulevaisuus?

— Näen muotoilukoulutuksen tulevaisuuden todella innostavana, mutta toisaalta myös hyvin laajana. Mahdollisuuksia on monia! Omassa opinnäytetyössänikin totesin lopussa, että tätä voisi lähteä kehittämään mihin suuntaan vain, koska tutkin ilmiötä aika ylätasolla. 

— Jos mietin omia sisustusarkkitehtikollegoitani Muotsikasta, he eivät välttämättä tee myöskään pelkästään sisustusarkkitehdin töitä. Muotoilua voi soveltaa todella moneen alaan ja se on sellainen perustaito, jonka avulla voit kehittää esimerkiksi tuotteita, palveluja, kalusteita, alustoja, ympäristöjä, tiloja, kokemuksia, prosesseja, muutosta, organisaatioita tai yhteiskunnallisia haasteita. Uskon, että tulevaisuudessa muotoilijan työ vaatii joustavuutta toimia erilaisissa tiimeissä, ketteryyttä valita oikeita välineitä yhteistyölle sekä ennen kaikkea työn ja elämänhallintaa. Opintojen aikana puhutaan aika paljon muotoilijan vastuusta ja toisaalta mahdollisuudesta muuttaa maailmaa. Tässä yhtälössä oman jaksamisen ja työn hallinta on olennainen taito, jota voisi painottaa enemmän. 

— Kaiken kaikkiaan, muotoilijoiden tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä. Ainakin minulle tämä on täydellinen ammatti, jossa voi kasvaa ja oppia läpi elämän!

Lue Juliannan opinnäytetyö täältä.


Kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa esittelemme keväällä 2020 valmistuneita muotoilun opinnäytteitä ja niiden tekijöitä ympäri Suomen.

Opinnäytetyö | Towards a shared logic in Finnish hospital design

Annika Bengts tutki muotoilun maisterityössään, miten yhteinen logiikka sairaala- ja terveydenhuollon tilojen suunnittelussa voisi ratkaista alan isoja ongelmia. Muotoilun, liiketoiminnan ja teknologian yhdistävä yhteistyö on avain isojen ja kompleksisten haasteiden ratkaisemiseksi.

Kerro hieman itsestäsi.

— Olen Annika Bengts ja opiskelin Aallon International Design Business Management (IDBM) ohjelmassa muotoilun laitoksessa.

Mistä IDBM-opinnoissa on kyse?

— IDBM-maisteriohjelma perustuu monialaiseen tiimityöhön ja se tukee Aalto-yliopiston alkuperäistä visiota muotoilun ja tekniikan yhdistämisestä globaalin liiketoiminnan kehittämiseen. IDBM-opinnoissa integroidaan muotoilu, liiketoiminta ja tekniikka, tarkoituksena kouluttaa opiskelijoita luomaan merkityksellisiä tulevaisuuden innovaatiota.

— Opiskelu tapahtuu pääasiassa monitieteellisissä tiimeissä ja yhteistyössä yritysten kanssa. Projekteissa opiskelijat kehittävät kokonaisvaltaista ymmärrystä tulevaisuudesta ja globaaleista haasteista hyödyntäen muotoilun työkaluja ongelmien ratkaisussa.

Mikä ohjasi sinut juuri näiden opintojen pariin?

— Muotoilun ja liiketoiminnan yhdistämisen mahdollisuudet olivat suurin syy maisteriopintoihini. Tarkoitukseni oli ymmärtää, mitä tarvitaan suunnittelualojen rajat ylittävään, monitieteiseen yhteistyöhön rakentamisen alalla.

— Minulla on pitkä tausta sairaala- ja terveydenhuollon tilojen suunnittelusta ja olen ollut mukana useassa isossa ja pienessä sairaalahankkeessa. Alan haasteet innoittivat jatko-opiskeluun ja koin, että IDBM ohjelma pystyisi tarjoamaan työkaluja niiden ratkaisemiseen. Yhteistyön merkitystä on alettu pikkuhiljaa ymmärtämään sairaala- ja terveydenhuollon suunnittelussa ja rakentamisessa, mutta paremman tulevaisuuden vuoksi lisää ymmärrystä tarvitaan koko ajan monitieteellisestä yhteistyöstä.

Millaisen opinnäytetyön teit?

— Opinnäytetyöni käsittelee suomalaisen sairaala- ja terveydenhuollon suunnittelun liiketoimintaa avointen liiketoimintamallien ja ekosysteemisten liiketoimintaympäristöjen kautta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voisiko avoimet liiketoimintamallit, ekosysteemit ja siten yhteinen logiikka tarjota ratkaisuja alan haasteisiin ja missä eri muodoissa. Lähestymistapa mahdollisti toimijoiden tarkastelun yksittäistä projektin muodostamista laajempana kokonaisuutena.

— Opinnäytetyöni oli aineistoperusteinen tutkimustyö, jossa hyödynsin Grounded theory (GT) menetelmää puuttuvan teorian muodostamisessa. Käytin GT-menetelmää yhdessä tapaustutkimuksessa, Integrated Healthcare Design Oy:ssä ja empiirinen tiedonkeruu tapahtui laadullisin haastatteluin.

Kuva: Annika Bengts

Millaisia tuloksia tutkimuksesi tuotti?

— Työssäni ekosysteemisen uudelleenorganisoinnin onnistumisen vaatimuksiksi tunnistetaan luottamus, avoimuus ja siten yhtenäinen logiikka. Tuloksista ilmenee, että suomalaisen sairaalasuunnittelun toimijat ovat toisistaan riippuvaisia ja toimialan haasteiden ratkaiseminen vaatii niiltä yhtenäistä logiikkaa kolmella tasolla:

  1. unioni
  2. yhteisö
  3. teknologia

— Tutkimuksen tulokset perustuvat näiden kolmen riippuvuuden tasoihin, jotka tunnistettiin mahdollisiksi ekosysteemien lähtökohdiksi:

  1. sairaalasuunnittelun unioni
  2. sairaalasuunnittelun yhteisö
  3. sairaalasuunnittelun alusta

— Lopputulemana jokaiselle ekosysteemiteorialle ehdotetaan niille ominaista yhtenäistä logiikkaa riippuen mitä arvoa ekosysteemi tuottaa. Tutkimus tarjoaa uuden käsityksen avoimien liiketoimintamallien ja yhtenäisen logiikan välisestä suhteesta.

— Muotoilussa on potentiaalia huomattavasti paljon muuhunkin kuin esteettiseen ja toimivaan suunnitteluun.

Tärkeä aihe! Mikä mielestäsi on tämän työn merkitys?

— Työ on saanut tunnustusta siitä, että se tuo arvoa kokonaisvaltaisesti sairaala- ja terveydenhuollolle. Aihe on tärkeä, ajankohtainen ja sillä on merkitystä Suomen kontekstissa sekä globaalisti. Tunnustusta on saanut myös analyysin havainnot alaa koskevista haasteista, joihin tulisi puuttua, jotta tasa-arvoinen ja laadukas terveydenhuolto säilyy myös tulevaisuudessa.

Kuva: Annika Bengts
Kuva: Annika Bengts

Mitä muotoilukoulutus on sinulle antanut?

— Muotoilun koulutus on kehittänyt merkittävästi omaa ajattelutapaani ja avannut mahdollisuuksia olla mukana edistämässä aidosti parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta. Lisäksi opiskelu monitieteisissä ja kansainvälisissä tiimeissä toi ystävien lisäksi paljon arvokasta kokemusta.

Entä mitä annettavaa muotoilulla on maailmalle?

— Muotoilussa on paljon potentiaalia etenkin asiakaslähtöisyyden ja niin sanottujen pehmeiden arvojen tuomisessa liiketoimintaan. Nykypäivän verkottunut ja monimutkainen liiketoiminnan kenttä asettaa uusia haasteita tulevaisuudelle ja muotoilun ajattelutapaa tarvitaan kun siirrytään kohti avoimuutta ja ketterämpää liiketoimintaympäristöä.

Opinnot ovat nyt takana. Mitä seuraavaksi?

— Jatkan aiheen parissa sekä töiden että jatkotutkimuksen puolesta. Olin onnekas, sillä opinnäytetyöni mahdollisti oman työnkuvani muokkaamisen siten, että kehitän aihetta eteenpäin nykyisen työnantajani kanssa. Aihe on saanut positiivista palautetta myös yliopistolla ja tämänhetkinen aikomukseni on syventää aihetta vielä väitöskirjan merkeissä.

Miltä mielestäsi näyttää muotoilukoulutuksen tulevaisuus?

— Muotoilussa on potentiaalia huomattavasti paljon muuhunkin kuin esteettiseen ja toimivaan suunnitteluun. Etenkin strategisen muotoilun ja palvelumuotoilun merkitys kasvaa tulevaisuuden liiketoiminnassa.

Lopuksi vielä terveisesi tuleville opinnäytetyön tekijöille!

— Kannattaa olla rehellinen itselleen ja muille. Kirjoita sellaisesta aiheesta, joka on ajankohtainen ja se kiinnostaa sinua itseäsi aidosti. Silloin gradun kirjoittaminen ei tunnu työltä vaan on investointi omaan tulevaisuuteen.

Lue Annikan opinnäytetyö täältä.


Kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa esittelemme keväällä 2020 valmistuneita muotoilun opinnäytteitä ja niiden tekijöitä ympäri Suomen.

Ajatuksia muotoilun etäpääsykokeista

Muotoilualan korkeakouluissa pääsykokeet ovat joka keväinen iso rutistus. Usein monipäiväiset pääsykokeet on järjestetty kouluissa paikan päällä, mutta poikkeuksellinen kevät on vienyt pääsykokeet järjestettäväksi etänä. Tästä huolimatta ainakin Lapin yliopistossa etäpääsykokeet sujuivat hyvin. Katri Konttinen kertoo nyt, millaista etäpääsykokeiden arviointi oli, ja miltä tuntui palata yliopistolle pitkän tauon jälkeen.

Teksti ja kuvat: Katri Konttinen

Olin kevään pääsykokeissa arvioimassa muotoilun pääsykoetehtävää. Hakukevät on ollut erittäin poikkeuksellinen koronaviruksesta johtuen, mutta onneksi pääsykokeiden muuntaminen etämuotoon onnistui. Hakijat työstivät pääsykoetehtäviä etänä ja tallensivat ne sitten verkkoon annetun aikarajan sisällä. 

Teimme arviointia yhdessä kollegani kanssa. Olimme hyvissä ajoin valmiudessa ja pääsimme aloittamaan arvioinnin pian sen jälkeen, kun palautus oli sulkeutunut. Oli huippua päästä yliopistolle, omalle työhuoneelle tekemään arviointeja. Viime käynnistä onkin jo melkein kolme kuukautta! Mahtavaa oli myös pitkän tauon jälkeen tehdä kasvokkain töitä yliopistolla. 

Yleensä pääsykokeiden aikana talossa on hakijoiden myötä vilinää ja vilskettä.

Tulostimme työt, jotta kokonaisuuden hahmottaminen onnistui. Kollegani on ollut aiempina vuosina tekemässä arviointeja ja työ eteni jouhevasti. Jaottelimme työt alkuun karkeasti ryhmiin ja aloimme sitten katsoa pisteitä tarkemmin kohdilleen. Arvioinnin tueksi meillä oli matkassa tehtävänanto.

Tulostusvaiheessa varmistettiin pariin kertaan, että kaikki palautetut työt tulivat varmasti tulostettua ja myös arvioitua. Pisteiden kirjaaminen varmistettiin myös pariin kertaan, ettei sinne jäänyt virheitä. Saimme työt arvioitua hyvissä ajoin suunnitellun ajan puitteissa. Jännitin vähän arvioinnin tekoa etukäteen, mutta arvioinnista jäi kyllä hyvät fiilikset!

Sää suosi pääsykoepäiviä Rovaniemellä.

Aikaisemmista vuosista poiketen yliopistolla oli todella hiljaista. Yleensä pääsykokeiden aikana talossa on hakijoiden myötä vilinää ja vilskettä. Muistan omista hakukokemuksista sen, että luokissa työstettiin tehtäviä ja jännättiin haastatteluja. Samalla tuli vähän tutustuttua muihin hakijoihin. 

Kansainvälistä kokemusta lyhytaikaisesta vaihdosta

Normaali korkeakouluvaihto ulkomaille kestää kokonaisen lukukauden. Kolmesta neljään vuotta kestävään alemman korkeakoulututkinnon rakenteeseen tämä sopii hyvin. Mutta vain kaksi vuotta kestävään ylempään korkeakoulututkintoon ei monikaan vaihtoa sisällytä.

Teksti: Virpi Kaartti, Satu Luojus & Sami Kauppinen

Laurea-ammattikorkeakoulussa huomattiin, että perinteinen vaihto ei palvele ylemmän ammattikorkeakoulun tai maisteriopiskelijoiden tarpeita. He opiskelevat työn ohella ja usealla heistä on jo perhe tai muita sitoumuksia, jolloin irrottautuminen pitkäkestoiseen vaihtoon on hankalaa. Kansainvälisen opiskelijavaihdon nykyiset rahoitusvälineet, kuten Erasmus eivät riitä täyttämään yamk-opiskelijoiden kansainvälisen vaihdon tarpeita, koska ne vaativat vähintään kolmen kuukauden vaihtojaksoa. 

Korkea-asteen koulutusta varten tarvitaankin kansainvälisiä yhteistyöohjelmia, jotka tukevat joustavaa lyhytaikaista vaihtoa ja liikkuvuutta ja jotka on suunnattu laajalti useisiin maihin. Tähän tarpeeseen luotiin intensiivinen ja lyhytkestoinen vaihtomahdollisuus ulkomailla.

Lyhytaikaisen vaihdon pilotit

Laureassa on toteutettu kaksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoille suunnattua lyhytaikaisen vaihdon pilottia, joista molemmat olivat monialaisia yhteistyöprojekteja ulkomaisten kumppanitahojen kanssa.

Ensimmäinen koulutuskonsepti, CERN Bootcamp toteutettiin yamk-opiskelijan aloitteesta. Projektin keskiössä on yhteiskunnallisen haasteen ratkaiseminen muotoiluajattelua ja palvelumuotoilun lähestymistapaa hyödyntäen.

Toinen pilotti toteutettiin yhteistyössä Univ. Autònoma de Barcelona (UAB) ja Polar Electron kanssa. 60 päivän pituisella opintojaksolla kehitettiin digitaalisen hyvinvointipalvelun konsepti Polar Electro Oy:lle.

CERN BootCamp

CERN eli Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus, tutkii aineen perusominaisuuksia ja sitä yhdessä pitäviä voimia.  CERN BootCamp on yhteistyössä CERN:n, yliopistojen ja yritysten kanssa kehitetty koulutuskonsepti, jonka tavoitteena on tarjota maisteriopiskelijoille kansainvälistä ja monialaista kokemusta sekä mahdollisuuden ratkaista yhteiskunnallisia haasteita ihmislähtöisiä suunnittelumenetelmiä hyödyntäen.

Jo kahdesti Laureassa toteutettu opintokokonaisuus alkaa 2-päiväisellä kickoff-tapahtumalla Suomessa ja jatkuu sen jälkeen tiedonkeruuna ja analysointina haastekohtaisissa pienryhmissä. Opintojen kohokohta on viikon mittainen bootcamp CERNissä Genevessä. 

CERNissä on IdeaSquare:ksi kutsuttu yhteiskehittämiseen tarkoitettu ympäristö, jossa työskennellään intensiivisesti Design Sprinttiä mukaillen. Kuva: Virpi Kaartti

Kansainvälinen opiskelijaryhmä kootaan Laurean, Metropolian ja Haaga-Helian yamk-opiskelijoista sekä Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksen (HIP) ja sen yhteistyöyliopistojen maisteriopiskelijoista. Lisäksi mukana ovat ohjaajat järjestävistä korkeakouluista ja CERNin IdeaSquarellä työskentelevät asiantuntijat. Opiskelijoilla on hieno mahdollisuus kontaktoida myös muita asiantuntijoita CERNissä ja Genevessä sijaitsevissa organisaatioissa kuten YK ja Punainen Risti.

Palaute kahdesta jo toteutetusta CERN Bootcampistä on ollut erittäin myönteistä. Kehittämisideoita on kuunneltu herkällä korvalla ja toteutusta on hiottu edelleen.

Yhteistyö Univ. Autònoma de Barcelonan kanssa

Keväällä 2019 toteutettiin lyhytaikaisen kansainvälisen opiskelijavaihdon pilotin yhteistyössä Laurea AMK:n, Univ. Autònoma de Barcelona (UAB) ja Polar Electron kanssa. Pilotti suunnattiin Laurean Tulevaisuuden innovatiiviset digitaaliset palvelut -koulutusohjelman (YAMK) sekä UAB:n tietojenkäsittelytieteen opiskelijoille. 

Pilottia varten luotiin 10 opintopisteen Design Management -opintojakso. Tehtävänä oli kehittää digitaalisen palvelun konseptija toimiva mobiiliapplikaatio Polar Electro Oy:lle. Laurean yamk-opiskelijat vastasivat projektin suunnittelusta ja aikataulutuksesta ja tekivät projektisuunnitelman.

Yhteistyö alkoi virtuaalisesti ja jakson loppupuolella järjestettiin intensiiviikko, jonka aikana digitaalinen palvelu viimeisteltiin. Projektin läpivienti edellytti Laurean ja UAB:n opiskelijoiden viikoittaista keskinäistä vuorovaikutusta ja tiedonvaihtoa projektin aikana. 

Opit ja hyvät käytänteet talteen

Tässä neljän kohdan muistilista pilotin tekijöiltä seuraavia kansainvälisiä yhteistyöprojekteja varten: 

  1. Varaa tarpeeksi aikaa. Yhteinen intensiiviviikko yhdessä toisen koulun kanssa on tiukka. Erityisesti tämän pilotin kaltaisessa yhteistyöprojektissa yhteisestä ajasta saa eniten irti, kun opiskelijoilla on ollut riittävästi aikaa valmistella omaa osuuttaan ja vaiheet on aikataulutettu loogisesti.
  2. Luo hyvä pohja rakentavalle vuorovaikutukselle. Säännölliset muodolliset ja epämuodolliset kohtaamiset auttavat rakentamaan toimivaa yhteistyötä, joka tukee toimivaa prosessia. Tähän on erityisen tärkeä kiinnittää huomiota etänä tapahtuvassa projektissa, kun opiskelijoiden satunnaiset tapaamiset koululla jäävät puuttumaan.
  3. Määritelkää yhteiset tavoitteet. Kun koko tiimi kulkee samaan suuntaan, myös haasteista päästään vavattomasti yli. 
  4. Ota opiksi ja toista. Hyvästä kansainvälisestä yhteistyöstä kannattaa pitää kiinni ja kehittää. Tässä pilotissa hedelmällisenä koettiin korkeakoulujen toisiaan täydentävä osaaminen, joka tarjosi opiskelijalle muutakin kuin kansainvälistä kokemusta.  

Lyhytaikainen kansainvälinen vaihto osana tulevaisuuden muotoilukoulutusta

CERN BootCamp on havaittu jo hyvin valmiiksi ja toimivaksi konseptiksi. Toimintatapa on hioutunut viimeisen kahden vuoden aikana ja tulee kehittymään jatkossakin yhteistyötahojen kanssa. 

Barcelonan pilotin pohjalta kehitetään parhaillaan uutta muotoilun yamk-koulutuksessa hyödynnettävää konseptia, joissa lyhytaikainen kansainvälinen vaihto toteutetaan pidempiaikaisen projektin osana. Tavoitteena on mahdollistaa ylemmän korkeakoulun opiskelijoille lyhyen kansainvälisen vaihdon avulla tilaisuus opiskella tutkintoon kuuluvia kokonaisuuksia kansainvälisessä ympäristössä.

Kansikuva: Unsplash

Lue lisää

CERN Bootcampin blogi

Luojus, S., Kauppinen, S., Vilariño, F., Kivinen, S., Satuli, T., Strang, H., … & Bayona Castellà, F. (2019). Developing Short-Term Exchange for Master’s Degree Students in Digital Service Design. ICERI2019 Proceedings.

Ojasalo, Jukka and Virpi Kaartti (2019), “Intensive Multidisciplinary Learning Concept in Higher Education: Case CERN Bootcamp,” in AICBMM-AICSSE 2019 December (Cambridge) Conference Proceedings, Academic International Conference on Social Sciences and Education, 2–4 December 2019, Cambridge, UK, pp. 20-29.

Ojasalo, J. & Kaartti, V. (2019) Multidisciplinary Bootcamp for Master’s Students in CERN Ideasquare. In Antikainen M., Holmström S., Majakulma A., Piipponen T. (Eds.)., (2019). Collaboration Counts: Experiences in Internationalisation from Haaga-Helia, Laurea and Metropolia. In: Laurea Julkaisut | Laurea Publications, Laurea University of Applied Sciences. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019090518199


Lisätietoja lyhytaikaisen korkeakouluvaihdon kehittämisestä:

Virpi Kaartti
virpi.kaartti@laurea.fi

Sami Kauppinen
sami.kauppinen@laurea.fi

Satu Luojus
satu.luojus@laurea.fi